Pavel Filonov ja venäläinen avantgarde

Irmeli Hautamäki

KUMUssa juuri avattu Venäläinen avantgarde ja sen jälkeen -näyttely keskittyy Pavel Filonoviin, jonka töitä on nähty harvoin ulkomailla toisin kuin aikalaisten Kandinskyn tai Malevichin teoksia, joita esillä on myöskin. Filonov (1882 – 1941) koki varhaisista avantgardisteista kovimman kohtalon siksi, ettei hänen töitään kulkeutunut juuri lainkaan Venäjän ulkopuolelle. Vasta 1980-luvulla löydetty taiteilija oli tuntematon suuruus myös kotimaassaan. Kuitenkin Filonov ehti vaikuttaa vahvasti oman aikansa taiteeseen kehittämällään analyyttisellä maalaustyylillä, joka oli eräänlainen vastaus kubismille ja sen geometriselle ilmaisulle, jota Filonov vierasti. Filonovin lähtökohdat olivat vahvasti kansantaiteessa eli primitivismissä, joka oli avantgardessa kiinnostuksen kohteena niin idässä kuin lännessäkin. 

Filonovin filosofia kiinnostaa nykyhetkellä siksi, että hän etsi vaihtoehtoa modernin teknologiakeskeiselle ja mekanisoituvalle maailmalle joka tuolloin oli lähtökuopissaan ja otti suuria harppauksia eteenpäin myös juuri perustetussa Neuvostoliitossa. Filonovin analyyttinen taide etsi kasvavia ja kehittyviä muotoja, mikromaailmoita, jotka olivat näkyvän makromaailman sisällä tai tuolla puolen. Tässä hän viittasi metaforisesti myös alkeishiukkasten tai orgaanisten solujen olemassaoloon, asioihin, joista tiede oli juuri päässyt selville. Filonovin työskentely oli hyvin hidasta. Huolellisesti hän eteni kohta kohdalta pienoismaailmoista suurempiin kokonaisuuksiin. Hänen teoksensa näyttävät esteettisellä tasolla olevan hienoa abstraktia taidetta, mutta ne eivät ole koskaan pelkkää silmänruokaa vaan sisältävät aina symbolisella tasolla monimutkaisia filosofia ja poliittisia näkemyksiä elämästä. Teokset ovat aina puolittain esittäviä eikä Filonov joidenkin oppilaidensa tapaan milloinkaan mennyt täysin abstraktiin ilmaisuun.

 Abstraktia värimaalausta tehtiin itäisessä naapurimaassa jo 1920-luvulla.

KUMUn näyttely on huiman kiinnostava paitsi tämän avantgardistisen kauden merkkiteosten esittelijänä, myös siksi, että se tuo avantgarden rinnalle sosialistisen realismin, joka 1930 luvun alussa valtasi Neuvostoliiton taiteen kommunistisen puolueen vuonna 1932 tekemällä päätöksellä. Taiteilijoita kiellettiin tekemästä ei-esittävää taidetta. Tätä kieltoa avantgardistit tietenkin uhmasivat eri tavoin. Seurauksena oli, ettei heidän töitään enää pantu esille, eikä niistä kirjoitettu. Filonov joutui pahoihin vaikeuksiin, moni muu avantgardisti oli tuossa vaiheessa jo lähtenyt ulkomaille. 

Näyttely Venäjän avantgarde ja sen jälkeen esittelee myös järkyttäviä, elämää suurempia kiiltokuvamaisia spektaakkeleita puoluekokouksista, joiden keskipisteenä Stalin paistatteli. Ne ovat esillä saman ison näyttelysalin toisella reunalla, minkä toisella sivustalla avantgarde esittäytyy. Rinnastus sosialistisen realismin ja avantgarden välillä on provokatorisuudessaan historiallinen ja historiallisuudessaan provokatiivinen. Onko näitä kahta vaihetta koskaan nähty näin lähellä toisiaan? Historian katkos on ollut tähän asti täydellinen, mutta nyt se on siis kurottu umpeen. Tarvitaan virolaista ironian tajua ja uskaliaisuutta sen esittelemiseen. Virolaisilla itsellään on ollut aina kriittistä etäisyyttä viralliseen politiikkaan, eivätkä he koskaan, vaikeina vuosinakaan, luopuneet siitä. Sosialistisen realismin osastoon kuuluu hieman kammottava teos Filonovilta: Stalinin muotokuva, jonka pohjalta oli tarkoitus tehdä urheiluseuran juliste. Filonov kuvaa Stalinin tyhjäkatseisena pahuuden ruumiillistumana. Eräs avajaisvieras sanoikin, että hän näkee teoksessa sarjamurhaajan muotokuvan. 

Julkaistu kulttuurilehti  Mustekalassa 13.6.2011

Linkit:

Filonov The Russian avant-garde and afterwards KUMU museo 10.6.- 18.9. 2011
www.ekm.ee